Hätä yllätti kuin linnunpaska aurinkoa ottaessa. Vessaan piti rohmuta tieni kuin kiimainen mammutti konsanaan. Istahdin paskalle ja aloin tykittää. Perseessäni tuntui heti paskomisen alussa vanha kunnon repeämisen fiilis. Rektumissani oli se ikävä tunne kuin yrittäisit paskoa rautaista tykinkuulaa joka taistelee vastaan sadan talviunilta heränneen karhun mahdilla. Sain kuin sainkin sen ujutettua pois, mutta siitähän riemu vasta alkoi. Samanlaisia multikanuunoita tuli vielä muutama, kunnes viimoinen pötkö tuli joka oli uskomattoman pitkä. Vilkaisin tämän suorituksen jälkeen pönttöön ja tunsin pientä häpeää. Olin kirjoittanut jo testamenttini itkien kuin pikkutyttö, ja lopputulos olikin porkkananpaksuista murenaa. Kävin sitten hammasta purren pyyhkimään persettäni. Jos olet koskaan nähnyt minkälaista jälkeä värikuula-ase tekee niin voit kuvitella minkälainen jälki paperissa oli. Tämänlaisia paskamössöjä tuli kaksi, kun taas loput pyyhkäisyt olivat vaan suhteellisen rohkeita jarrujälkiä. Pesin jopa kädet tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti